Lasia paloitellaan eri tavoin lasin muodon, paksuuden sekä tarkoituksen mukaan.

Lasin leikkaaminen

Tasolasia paloitellaan leikkaamalla. Leikkaamalla voi katkoa myös lasilankoja tai ohuita lasipuikkoja. Nimestään huolimatta lasin leikkaaminen on eri asia kuin saksilla leikkaaminen.

Lasiin tehdään viilto joka rikkoo pintajännityksen. Kun siihen kohdistetaan painetta vastakkaiselta puolelta, lasi halkeaa viiltoa pitkin. Lasi ”taitetaan” auki.

Timanttileikkurit olivat aiemmin yleisiä. Nykyisin käytetään pieniä metallirullia eli trissoja. Lasiveitsissä trissa on kiinnitetty varren päähän. Sopiva trissan teräkulma vaihtelee lasin paksuuden ja leikkausmenetelmän mukaan. Leikkurin tiedoissa mainitaan millaiseen työhön se on sopiva. Halvimpien veitsien trissa kuluu nopeasti, eikä se enää leikkaa hyvin. Hyvälaatuisissa leikkureissa käytetään kovametalliteriä.

Erilaisia lasiveitsiä. Vasemmalla pari halpaa lasiveistä, jotka sopivat lähinnä floatlasille tai muulle helposti leikattavalle lasille ja satunnaiseen käyttöön. Punavartisen päästä voi kääntää uuden terän tylsyneen tilalle.
Kahden keskimmäisen sekä keltaisen varren sisällä öljysäiliö. Vihreää ja keltaista lasiveistä käytetään erilaisella otteella kuin muita veitsiä.

Yleisimmät lasiveitset ovat kynämallisia. Käsin leikkaamiseen on muitakin välineitä. Ympyräleikkurilla saadaan lasiympyröitä tai -soikioita, mutta sillä ei voi leikata hyvin pieniä ympyröitä. Niiden leikkaamiseen on oma laitteensa, jolla saa halkaisijaltaan jopa kymmenmillisiä paloja. Myös mm. lasipullojen katkaisuun on välineitä.

Ympyräleikkurissa on siirrettävä leikkauspää.

Lasit ovat erilaisia leikattavia. Helpointa on sileäpintaisen, esimerkiksi float-lasin ja ohuiden 1,5–6 mm lasilevyjen leikkaaminen. Monet sulatukseen tarkoitetut levyt ovat valssattuja, ja niiden leikkaaminen voi olla ainakin alkuun vaikeaa. Sopivalla ja hyvällä lasiveitsellä voi leikata jopa 25 mm paksua tasolasia. Paksun lasin leikkaaminen voi onnistua myös kaakelileikkurilla.

Leikkausnestettä käyttämällä viilto aukeaa paremmin ja trissa pyörii sujuvasti ja leikkuujäljestä tulee tasainen.

Lasista ei voi leikata muotoja vapaasti. Tietyt muodot, esimerkiksi jyrkät toistuvat kaaret, ovat, elleivät mahdottomia, niin hyvin hankalia. Kuviot voidaan leikata useassa osassa ja vaiheittain.

Onnistuneesti leikatun lasin syrjä on kiiltävä, suhteellisen tasainen eikä leikkausviilto juurikaan erotu.

Lasin leikkaus on yksinkertaista – kun sen hallitsee. Netistä löytyy runsaasti ohjeita lasin leikkaukseen, mm. Bullseyen erinomainen kokonaisuus:
videos.bullseyeglass.com/videos/glass-cutting

 

Vinkkejä lasiveitsellä leikkaamiseen

• Lasin on oltava kuiva ja puhdas. Poista mahdolliset tarrat tai maalimerkinnät.
• Valitse leikattava puoli. Uunitekniikoissa käytetään usein valssattu lasia. Sen pinnat ovat erilaiset: toinen puoli usein sileämpi, toinen epätasaisempi. Myös niiden kovuudessa voi olla eroa. Teksturoitu lasi leikataan sileämmältä puolelta.
• Leikkuualustan oltava tasainen. Kovalla, esimerkiksi metallipinnalla leikkaaminen voi vahingoittaa trissaa. Alustana käytetään usein huopaa tai kumia.

Leikatessa voi irrota kevyttä lasihilettä ja isompiakin paloja.

Käytä suojalaseja. Suojakäsineet (jopa viiltosuojatut), aukottomat kengät ja esim. esiliina ovat suositeltavia. Tarkkaile työotteitasi, lasin reunat ovat viiltäviä!

Suorissa leikkauksissa kannattaa käytää viivainta, johon lasiveitsi tuetaan. Muita muotoja leikataan joko täysin vapaasti tai piirroksen mukaan. Sen voi tehdä lasille spriiliukoisella kynällä. Paperille tehdyn piirroksen voi laittaa läpinäkyvän lasin alle.

Lasinleikkauksessa käytetään yleensä apuna leikkausnestettä, perinteisesti leikkausöljyä, mutta jotkut käyttävät sen sijaan esimerkiksi mineraalitärpättiä tai petrolia. Öljyä laitetaan hieman lasin pinnalle tai veitsen kärki kastetaan öljyyn ennen leikkausta. Hyvä vaihtoehto on ”kynäteline”, esim. lasipurkki, jonka pohjalla on öljyä ja pala superlonia. Öljyveitsessä on säiliö, josta öljyä valuu leikatessa terälle. Lasi puhdistetaan öljystä hyvin ennen sulatusta.

Leikkaaminen

• Lasi leikataan lasin reunasta reunaan. Suunta voi olla itseen päin tai poispäin.
• Tärkeää vetää vain yksi mahdollisimman tasainen, yhtenäinen ja ohut viilto.
• Mikäli veistä painetaan liikaa niin, että viilto säröilee terän alla, lasi taittuu huonosti. Sopiva leikkuupaine kuuluu kevyenä sirinänä.
• Lasi voidaan taittaa usealla eri tavalla. Asiaa havainnollistavat hyvin netistä löytyvät videot, vaikkapa edellä mainittu Bullseyen video!
• Kokemus, lasipalan koko tai paksuus vaikuttavat parhaan tavan valintaan. Varsinkin pienet palat saa taitettua helposti käsin: lasiin tartutaan viillon molemmin puolin, peukalot yläpuolelle, ja keskiosaa taivutetaan hieman ylöspäin samalla vetäen.
• Taittamisessa käytetään apuna myös halkaisu- ja murtopihtejä, tai lasin alla ja viillon kohdalla olevaa suoraa tukea, vaikkapa viivotinta tai pöydän reunaa.
• Kaarevat muodot voidaan irroittaa naputtamalla viivaa pitkin lasin toiselta puolelta leikkuuveitsen kovalla päällä. Jatkuva naputtelu tekee leikkausjäljestä epätasaisen.

Lasi taitetaan heti viillon tekemisen jälkeen. Viilto ”vanhenee”, jolloin se ei aukea, tai voi haljeta väärään suuntaan.

 

Taittopihtien leuoissa on kumi- tai muovipehmusteet.

 

 

Kylmäkatkaisua käytetään puhalletun lasin teollisessa valmistuksessa. Sitä voi soveltaa myös esimerkiksi lasipullojen katkaisuun. Lasiin vedetään jälki timantti- tai kovametalliterällä. Painamisen sijaan kohtaa kuumennetaan liekillä, jolloin lämpöshokki halkaisee lasin viillon kohdalta.

Sahaaminen

Timanttiteräinen pyörösaha tuli käyttöön 1970-luvulla. Sitä ennen paksujen ja hankalan muotoisten esineiden kappa (lasin puhalluksessa syntynyt ylimääräinen lasiosa) katkaistiin hiomalla tai ”kivellä polttamalla” eli pränkäämällä. Ohuet esineet kylmäkatkaistiin.

Pöytä-, katkaisu- ja muiden pyörösahojen sahauslinja on suora. Terä on pyöreä laikka, jonka reunassa on hioma-aine. Pyörösahoilla voi sahata hyvinkin paksua lasia. Usein myös mm. tiili- ja kivisahoja voi käyttää lasille.

Vanne- ja rengassahoilla voi sahata myös kuvioita. Niitä käytetään yleensä tasolasin sahauksessa.

Vannesahoissa pyörii pystysuunnassa kapea, timanttipinnoitettu nauhalenkki. Vannesahan etu on kapea sahausjälki ja mahdollisuus sahata muotoja. Joihinkin pieniin tasolasin reunahiomalaitteisiin saa lisälaitteena pienen vannesahan.

Rengassahat (ring saw) on suunniteltu pienikokoisten tasolasipalojen sahaukseen. Jäykkä renkaan muotoinen terä sahaa moneen suuntaan. Terä on osin rungon ja työtason sisällä. Työtason sisällä on myös vesiallas, josta terä nostaa vettä.

Sahatessa lasia ei saa painaa liian voimakkaasti terää tai nauhaa vasten, samoin liian voimakasta vääntämistä tai kääntämistä on vältettävä: terän annettava rauhassa syödä lasia. Riittävä veden käyttö on muistettava.

Sahausjälki on karkea. Yhteensulatusta varten sahattujen lasipalojen sahausjälki tulisi puhdistaa huolellisesti syntyneestä hienosta jauheesta, muuten se voi jäädä näkyviin sulatetussa lasissa.

Kuumakatkaisu

Kuumakatkaisua ei käytetä uunitekniikoissa. Kuumakatkaisua käytetään lasinpuhalluksessa syntyvän ylimääräisen osan eli kapan poistossa. Katkaistavaa kohtaa kuumennetaan kaasuliekillä kunnes lasi pehmenee.  Kohtaa venytetään, kuumennetaan lisää ja kappa irtoaa. Reunaan jää paksunnos.

Vesisuihkuleikkaus

Vesisuihkuleikkauksessa lasiin kohdistetaan voimakkaalla paineella ohut vesi-hioma-ainesuihku, joka leikkaa lasia hiomalla. Vesisuihkuleikkauksessa ei olekaan samoja rajoituksia kuin lasin leikkaamisessa, vaan voidaan leikata hyvinkin paksuja laseja ja monimutkaisia muotoja mittatarkasti. Työ teetetään siihen erikoistuneissa liikkeissä.

Iskeminen, lohkominen

Lasipuikkoja, tankoja ja mosaiikkipaloja paloitellaan myös lohkomalla, esimerkiksi metallisella työkalulla sopivasti iskemällä tai mosaiikkipihdeillä.

Lohkaistu jälki on kiiltävä, mutta voi olla epätasainen.

Mosaiikkipihtejä on monen mallisia. Tässä on mukana pussi, joka kerää lohkeavia paloja. Lasi lohkeaa, kun sitä puristetaan kovametalliterien välissä.

Lasin murskaaminen

Mekaaninen murskaus.

Lasia voi murskata itse työkalulla hakkaamalla tai morttelissa jauhamalla. Koska lasi on kovaa, myös työkalujen on oltava kovia. Tavallisen teräksen pinta jauhautuu epätasaiseksi nopeasti, ja lasin joukkoon jää pieniä metallihiukkasia. Ne erottuvat usein vasta polton jälkeen pieninä tummina pisteinä. Terässiruja voi poistaa magneetilla.

Vasaralla hakatessa sirut ja pöly lentävät helposti ympäriinsä. Siksi lasi kannattaa laittaa sanomalehtipaperin tai tukevan muovin sisään. Se suojaa myös metallityökaluja. Suojalasit ja hengityssuoja ovat tarpeen, usein kuulosuojakin.

Lämpöshokilla murskaus

Kun lasi altistetaan nopealle ja suurelle lämpötilaerolle, se särkyy. Lasi saa lämpöshokin.

Tätä käytetään hyväksi lasin murskaamisessa. Lasi kuumennetaan uunissa 500–600 asteeseen, otetaan ulos ja tiputetaan välittömästi kylmään veteen. Lasi ja lämpötilaero vaikuttavat siihen miten lasi hajoaa.

Tarvittaessa lasi murskataan hienommaksi mekaanisesti. Lämmön avulla murskatun lasin jauhaminen edelleen hyvin hienoksi voi olla vaikeaa, koska lasi helposti lämpökarkaistuu, eli lujittuu, prosessissa.

HUOMAA, TYÖSSÄ OLTAVA VAROVAINEN!  Vaara on palovammojen lisäksi mahdollisissa sinkoilevissa pienissä lasisiruissa. Lasi voi ”räjähtää” veteen osuessaan.

 

Lasipullon saama lämpöshokki ollut niin pieni, että se on vielä säilyttänyt muotonsa vaikka on säröillyt kauttaaltaan. Pullon saa nyt helposti paloiksi vasaralla.

 

Saatu lasimurska voidaan seuloa eri karkeuksiin esimerkiksi keittiö- ja teesivilöillä. Hienompaa jauhetta voi siivilöidä mm. keramiikkatarvikeliikkeistä saatavilla siivilöillä.