Kaiverrus

Kaiverruksessa lasiin hiotaan yksityiskohtaisia kuvioita joko kevyenä pintakuviointina tai syvempinä muotoina. Jälki jätetään tavallisesti mataksi.

Kaiverrus on yleensä matalampaa kuin kristallinhionta. Kaiverrettua pintaa ei kiilloteta, vaan se jätetään mataksi.

Perinteisessä kuparikaiverruksessa lasiesinettä liikutetaan pientä, pyörivää kuparilaikkaa, trissaa, vasten. Hioma-aineena käytetään usein öljyyn sekoitettua karborundumjauhetta. Uudempi vaihtoehto kuparilaikalle on timanttilaikka. Kuparikaiverrus vaatii taitoa.

Nykyisin käytetään paljon sähkökäyttöisiä kaiverrusvälineitä, kuten kaiverruskyniä, pienoisporia ja ”dremeleitä”. Niiden kanssa käytetään timanttipinnoitettuja tai kovametalliteriä. Kaiverrettaessa lasi pysyy paikoillaan ja kaiverrinta liikutetaan.

Timanttiteriä pienoisporaan. Oikealla kaksi holkkiterää poraamiseen.

 

Timanttikärkikaiverruksessa, eli timanttipiirrotuksessa, lasin pintaan naarmutetaan viivoja tai pisteitä kynävarteen kiinnitetyllä timantilla tai kovametalliterällä. Jälki on hentoa, ja sävyalueita saadaan tekemällä jälkiä tiiviisti vierekkäin.

 

Timanttipiirrotuksella on valmistettu mm. erittäin hienostuneita viinilaseja. Kuvassa koepala.

 

Mainittakoon vielä laserkaiverrus (laser engraving), joka ei ole käsityötä, vaan kaiverrettavat kuviot ohjelmoidaan kaiverrinta ohjaavalle tietokoneelle.

Laserilla tehdyt tuotteet ovat nykyisin yleisiä. Laserilla voidaan tehdä lasin pintakaiverrusta, esimerkiksi yksinkertaisia tekstejä tai logoja, mutta myös valokuvan tyyppisiä sävykuvia (tietenkin mattasävyinä, ei värillisiä). 3D-laserkaiverruksella luodaan kolmiulotteinen kuvio lasikappaleen sisään.

Lasersäde aiheuttaa lasiin mikrohalkeamia, jotka riittävän tiheänä pintana luovat vaikutelman kaiverretusta tai etsatusta lasista. 3D-laserkaiverrukseen käytetään laitteita, jotka sopivat lasille paremmin kuin perinteinen infrapunalaser.