Lasin paloittelu

Lasin paloitteluun on useita menetelmiä, jotka riippuvat lasin paksuudesta, muodosta ja halutusta lopputuloksesta – eli leikataanko lasia paloiksi vai halutaanko lasi murskata.

 

Lasin leikkaaminen

Tasolasia paloitellaan leikkaamalla. Samalla tavalla voi katkoa myös lasilankoja tai ohuita lasipuikkoja. Nimestään huolimatta lasin leikkaaminen on eri asia kuin saksilla leikkaaminen.

Lasiin tehdään viilto, joka rikkoo pinnan jännityksen. Kun siihen kohdistetaan painetta vastakkaiselta puolelta, lasi halkeaa viiltoa pitkin – lasi ”taitetaan” auki.

Lasia leikattiin aiemmin timanttikärkisillä leikkureilla. Nykyisin käytetään leikkureita, joissa on pieni leikkauspyörä eli trissa. Halvimpien veitsien trissa kuluu nopeasti, jolloin leikkausjälki heikkenee. Hyvälaatuisissa leikkureissa käytetään kovametalliteriä.

Vasemmalla on pari halpaa lasiveistä, jotka sopivat parhaiten float-lasin tai muun helposti leikattavan lasin leikkaamiseen. Punaisen lasiveitsen päässä on käännettävä osa, josta voi kääntää tylsyneen trissan tilalle uuden.
Kahden keskimmäisen sekä keltaisen veitsen sisällä öljysäiliö. Vihreää ja keltaista lasiveistä käytetään erilaisella otteella kuin muita veitsiä.

Lasiveitsien trissa on kiinnitetty varren päähän. Yleisimmät lasiveitset ovat kynämallisia. Ympyräleikkurilla voi leikata lasiympyröitä tai -soikioita. Pienien ympyröiden tekoon tarkoitetulla ympyräleikkurilla saa halkaisijaltaan jopa kymmenmillisiä paloja. Myös muun muassa lasipullojen katkaisuun on saatavana välineitä. 

Ympyräleikkurissa on siirrettävä leikkauspää.

Sopivalla ja laadukkaalla lasiveitsellä voi leikata jopa 25 mm paksua tasolasia. Paksun ja ohuen lasin leikkaamiseen tarkoitettujen trissojen teräkulma on erilainen. Kun leikkuria hankkii, sen tiedoissa mainitaan millaiseen työhön se on sopiva. Paksun lasin leikkaaminen voi onnistua myös kaakelileikkurilla.

Leikkausnestettä käyttämällä viilto aukeaa paremmin, trissa pyörii sujuvasti ja leikkuujäljestä tulee tasainen.

Lasista ei voi leikata muotoja täysin vapaasti. Tietyt muodot, kuten jyrkät ja toistuvat kaaret, ovat jyvin hankalia, elleivät jopa mahdottomia. Kuviot voidaan leikata useassa osassa ja vaiheittain.

Onnistuneesti leikatun lasin syrjä on kiiltävä ja suhteellisen tasainen, eikä leikkausviilto erotu.

Lasin leikkaus on yksinkertaista – kun sen hallitsee. Netistä löytyy runsaasti ohjeita lasin leikkaukseen, esimerkiksi Bullseyen erinomainen opas:
videos.bullseyeglass.com/videos/glass-cutting

 

Vinkkejä lasiveitsellä leikkaamiseen

• Lasin on oltava kuiva ja puhdas. Poista mahdolliset tarrat tai maalimerkinnät.
• Lasiveitsen on oltava riittävän terävä ja kunnossa.
• Valitse leikattava puoli. Uunitekniikoissa käytetään usein valssattu lasia, jonka pinnat ovat erilaisia: toinen puoli usein sileämpi, toinen epätasaisempi. Myös pinnan kovuudessa voi olla eroja. Teksturoitu lasi leikataan yleensä sileämmältä puolelta.
• Leikkuualustan oltava tasainen. Alustana käytetään usein huopaa tai kumia.

Leikatessa voi irrota kevyttä lasihilettä ja isompiakin paloja.

• Käytä suojalaseja. 
• Suojakäsineet (mahdollisesti viiltosuojatut), aukottomat kengät ja esiliina ovat suositeltavia. 
• Tarkkaile työotteitasi – lasin reunat ovat viiltäviä!

Suorien leikkausten apuna kannattaa käytää viivainta, johon lasiveitsi tuetaan. Muut muodot leikataan joko vapaasti tai piirroksen mukaan. Piirroksen voi tehdä suoraan lasille spriiliukoisella kynällä vapaasti tai sabloonan avulla. Läpinäkyvän lasin alle voi sijoittaa paperipiirroksen.

Apuna käytetään yleensä leikkausnestettä. Usein se on tarkoitukseen myytävää leikkausöljyä, mutta jotkut käyttävät esimerkiksi mineraalitärpättiä tai petrolia. Leikkausnestettä voi käyttää monella tavalla. Sitä voi laittaa hieman suoraan lasin pinnalle tai veitsen kärjen voi kastaa siihen. Lasiveitselle voi tehdä ”kynätelineen”, esimerkiksi lasipurkista, jonka pohjalla on öljyä ja pala superlonia. Öljyveitsissä on säiliö, josta öljyä valuu terälle. Lasin puhdistus öljystä on tärkeää ennen sulatusta.

Leikkausviillon teko

• Lasi leikataan lasin reunasta reunaan. Suunta voi olla itseen päin tai poispäin.
• Leikkaus tehdään yhdellä ohuella, tasaisella ja yhtenäisellä viillolla kevyesti painaen.
• Liiallinen painaminen huonontaa leikkausta ja vaikeuttaa lasin taittamista. Jos viilto säröilee terän alla, painetta on liikaa. Sopiva leikkuupaine kuuluu kevyenä sirinänä.

Taittaminen ja palojen irroittaminen

Taittamistapa riippuu kokemuksesta, lasipalan koosta ja paksuudesta. Lasi tulee taittaa heti viillon tekemisen jälkeen. Viilto ”vanhenee”, jolloin se ei aukea, tai voi haljeta väärään suuntaan.

• Varsinkin pienet palat on helppo taittaa käsin: lasiin tartutaan viillon molemmin puolin ja vedetään vastakkaisiin suuntiin. Lasin keskiosaa voi samalla taivuttaa hieman ylöspäin.
• Lasin taittaminen halkaisupihdeillä: Viilto aukeaa, kun pihdit asetetaan viillon alkuun lasin reunaan ja puristetaan kevyesti.
• Taittaminen onnistuu myös pöydän reunan varassa. Lasi asetetaan pöydälle niin, että viiltokohta on ylöspäin ja hieman pöydän reunan yli. Lasia nostetaan pöydän ulkopuolelle jäävältä puolelta hieman ja kopautetaan varovaisesti pöytää vasten.
• Kaarevat muodot voidaan irroittaa naputtamalla viiltoa pitkin lasin toiselta puolelta leikkuuveitsen kovalla päällä. Huomioi, että jatkuva naputtelu tekee leikkausjäljestä epätasaisen.
• Muotoja voi taittaa painelemalla. Lasi asetetaan hieman joustavalle alustalle, mutta nyt viilto alaspäin. Viilto avataan painelemalla sitä pitkin.

Lasin leikkausta on hyvä harjoitella edullisella lasilla. Kannattaa myös tutustua laajempiin oppaisiin, erityisesti havainnollisiin videoihin, joita on nykyisin hyvin tarjolla.

 

Taittopihtien leuoissa on kumi- tai muovipehmusteet.

Kylmäkatkaisu

Kylmäkatkaisua käytetään puhalletun lasin teollisessa valmistuksessa., mutta sitä voi soveltaa myös esimerkiksi lasipullojen katkaisuun. Kuten lasia leikatessa, pintaan vedetään jälki timantti- tai kovametalliterällä. Painamisen sijaan kohtaa kuumennetaan liekillä, jolloin lämpöshokki halkaisee lasin viillon kohdalta.

 

Sahaaminen

Timanttiteräinen pyörösaha tuli käyttöön 1970-luvulla. Aiemmin paksujen ja hankalan muotoisten esineiden kappa (lasin puhalluksessa syntynyt ylimääräinen lasiosa) katkaistiin hiomalla tai ”kivellä polttamalla” eli pränkäämällä. Ohuet esineet kylmäkatkaistiin.

Pyörösahojen terä on pyöreä laikka, jonka reunassa tai pinnassa on lasille sopiva hioma-aine. Pyörösahoilla voi sahata hyvinkin paksua lasia. Näiden sahojen sahauslinja on suora.

Vanne- ja rengassahoilla voidaan sahata myös kuvioita. Niitä käytetään yleensä pienimuotoiseen tasolasin sahaukseen.

• Vannesahoissa (band saw) pyörii pystysuuntainen ja ohut timanttipinnoitettu terä, jonka ansiosta sahausjälki on kapea, ja muotoja voi sahata tarkasti. Joihinkin tasolasin reunahiomalaitteisiin on saatavana pieni vannesaha lisälaitteena.
• Rengassahoissa (ring saw) jäykkä, renkaan muotoinen terä on pinnoitettu kauttaaltaan hioma-aineella, joten sillä voi sahata moneen suuntaan.

Sahatessa lasia ei saa painaa liian voimakkaasti terää vasten eikä vääntää tai kääntää liikaa – terän täytyy saada rauhassa hioa lasia. Riittävä veden käyttö on tärkeää.

Sahausjälki on karkea, ja jos sahattua lasia on tarkoitus sulattaa, sahausjälki kannattaa puhdistaa huolellisesti syntyneestä hienosta jauheesta, jottei se näy tuhruisena kohtana sulatetussa lasissa.

 

Kuumakatkaisu

Kuumakatkaisua ei käytetä uunitekniikoissa. Kuumakatkaisua käytetään lasinpuhalluksessa syntyvän ylimääräisen osan, eli kapan, poistossa. Katkaistavaa kohtaa kuumennetaan kaasuliekillä, kunnes lasi pehmenee.  Kohtaa venytetään ja kuumennetaan lisää, jolloin kappa irtoaa. Reunaan jää paksunnos.

 

Vesisuihku- ja laserleikkaus

Vesisuihkuleikkauksessa lasiin kohdistetaan voimakas vesi-hioma-ainesuihku, joka leikkaa lasia hiomalla. Tämän menetelmän avulla voidaan leikata hyvinkin paksuja laseja ja monimutkaisia muotoja mittatarkasti. 

Lasia voi leikata myös oikeanlaisella laserilla. Laserleikkaus on tehokas ja tarkka menetelmä monimutkaisten muotojen leikkaamiseen.

Vesisuihku- ja laserleikkaus teetetään siihen erikoistuneissa liikkeissä.

 

Iskeminen, lohkominen

Lasipuikkoja, tankoja ja mosaiikkipaloja voidaan paloitella lohkomalla, esimerkiksi iskemällä metallisella työkalulla tai käyttämällä mosaiikkipihtejä.

Lohkaistu jälki on kiiltävä, mutta voi olla epätasainen.

 

Näissä mosaiikkipihdeissä on mukana pussi, joka kerää lohkeavia paloja. Lasi lohkeaa, kun sitä puristetaan kovametalliterien (tummat ympyrät) välissä.

 

Lasin murskaaminen

 

Mekaaninen murskaus.

Lasia voi murskata lyömällä työkalulla tai jauhamalla morttelissa. Koska lasi on kovaa, työkalujenkin on oltava kovia. Tavallinen teräs kuluu nopeasti ja siitä irtoaa lasin joukkoon pieniä metallihiukkasia, jotka voivat näkyä polton jälkeen tummina pisteinä. Näitä siruja voi poistaa magneetilla.

Lasia vasaroitaessa sirut ja pöly lentävät helposti ympäriinsä, joten lasi kannattaa laittaa sanomalehtipaperin tai tukevan muovin sisään. Se suojaa myös työkaluja. Suojalasit ja hengityssuojaimet ja usein myös kuulosuojaimet ovat tarpeen.

Lämpöshokilla murskaus

Lasi voidaan murskata lämpöshokin avulla. Se kuumennetaan uunissa 500–600 asteeseen, minkä jälkeen se pudotetaan välittömästi kylmään veteen. Nopean lämpötilaeron vuoksi lasi särkyy.

Tämän jälkeen lasi voidaan tarvittaessa murskata hienommaksi mekaanisesti. Lämmön avulla murskattu lasi voi kuitenkin olla vaikea jauhaa erittäin hienoksi, sillä prosessi saattaa lämpökarkaista lasia.

Varoitus: Tässä menetelmässä on oltava varovainen! Palovammojen lisäksi on olemassa riski sinkoilevista lasisirpaleista. Lasi voi "räjähtää" veteen osuessaan.

 

Lasipullon saama lämpöshokki ollut niin pieni, että se on säilyttänyt muotonsa, vaikka onkin säröillyt kauttaaltaan.

 

Aikaansaatu lasimurska voidaan seuloa eri karkeuksiin esimerkiksi keittiö- ja teesivilöillä. Hienompaa jauhetta voi siivilöidä muun muassa keramiikkatarvikeliikkeistä saatavilla siivilöillä.