Hiotut helmet
Lasihelmiä viimeistellään usein hiomalla. Yksinkertaisimmillaan se on rumpuhiontaa hiomajauheen kanssa.
Yleensä hiotuilla helmillä tarkoitetaan kuitenkin hiomalla muotoiluja tai koristeltuja helmiä. Niistä yleisimpiä ovat särmikkäät, viistehiotut helmet. Särmikkäitä helmiä valmistetaan myös puristamalla, ilman hiontaa.
Helmiä hiotaan vedetyn lasipuikon paloista tai pyöreiksi tai särmikkäiksi puristetuista aihioista. Myös lasipuikkojen, varsinkin ohuiden, syrjät voidaan hioa.
Hionta oli pitkään käsityötä, työhön käytettiin erilaisia käsityökaluja ja hiomalaikkoja.
Koneelliseen hiontaan siirryttiin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Vuosisadan vaihteessa patentoitiin ensimmäiset sähkökäyttöiset koneet tarkkuushiontaan. Koneilla pystyi hiomaan kuuttatoista lasihelmeä tai korua kerrallaan.
Viistehionnan laatu vaihtelee. Mikäli helmiaihiot pujotetaan lankaan tai asetellaan verkkoon hiontaa varten, lopputulos on usein epäsäännöllinen. Parempi tulos saadaan, kun aihiot kiinnitetään työkaluun tai alustaan. Nykyaikaisissa tuotantolaitoksissa valmistetaan erittäin tarkasti hiottuja helmiä.
Hionnan jälkeen helmet kiillotetaan. Paras – ja kallein – jälki saadaan mekaanisella kiillotuksella. Tinakiillotuksella, eli tina-lyijy-laikalla ja tinatuhkalla saadaan erittäin hyvä ja kiiltävä lopputulos.
Liekkikiillotus on edullisempaa ja nopeampaa. Helmet kuumennetaan polttouuneissa, jolloin niiden pinta sulaa ja kiillottuu. Jälki ei ole aivan yhtä hyvä kuin mekaanisesti kiillotetuilla helmillä.
Helmiä voi myös happo- ja vesikiillottaa.
Hiottuihin lasihelmiin käytetään usein kristallilasia, joka valoa hyvin taittavana saa helmen sädehtimään. Lyijykristallin rinnalle ja osin tilalle on nykyisin on kehitetty vastaavia, mutta turvallisempia lyijyttömiä lasimassoja.
Pintoja viimeistellään usein helmien hohtoa lisäävällä irisoinnilla.