Jo tuhansia vuosia sitten keksittiin, että kuumasta ja pehmeästä lasista on helppo vetää lasipuikkoa tai jopa ohutta lasilankaa. Puikot voivat olla yksivärisiä tai monivärisiä, yksinkertaisesti tai monimutkaisesti kuvioituja, umpinaisia tai onttoja. Vedettyjä puikkoja käytetään materiaalina muun muassa lampputyössä sekä lasihelmien puristuksessa. Lasiputkien ja -puikkojen paloista valmistetaan eri tavoin helmiä. Kuvioitujen puikkojen ohuita paloja käytetään helmien koristeluun. On edelleen yleistä, että lasipuikot vedetään siihen erikoistuneissa lasihyteissä tai -tehtaissa ja myydään muualle jatkojalostettavaksi helmiksi.

Mosaiikkipuikon paloja käsittelemällä ja rei’ittämällä tehtyjä helmiä.

Filigraanipuikkojen pinnalla tai sisällä kulkee pitkittäisiä ohuita, usein kiertäviä värilasiraitoja. Mosaiikki-, millefiori- ja murrinepuikkojen poikkileikkaukseen muodostuu kuvio.

Jo egyptiläiset valmistivat aikoinaan mosaiikkiesineitä lasipaloja sulattamalla. Mosaiikkityö saatettiin sommitella yksivärisistä lasipaloista, mutta usein se tehtiin kuvioiduista puikoista. Alkuun yksinkertaiset kierre-, vinoneliö- ja tähtikuviot kehittyivät hienostuneiksi hyönteisiksi, kasvoiksi ja kasveiksi. Mosaiikkilasia ei pidä sekoittaa lasimosaiikkiin, jossa lasipalasommitelmia kiinnitetään taustaan laastilla tai liimalla.

Millefiori, tuhat kukkaa, nimitys on peräisin 1800-luvun puolivälistä, jolloin menetelmä koki uuden tulemisen hieman uudessa muodossa. Millefiorissa puikon viipaleet poimitaan lasisen aihion, esimerkiksi kierretyn helmen pintaan. Alunperin nimellä viitattiin palojen muodostamiin, usein kukan tai tähden muotoisiin kuvioihin lasiesineen pinnassa.

Venetsiassa on näitä puikkoja 1900-luvun alusta alkaen kutsuttu murrineiksi (murrine). Niistä leikattu pala on murrina.

Nimitykset ja niiden merkitys ovat vaihdelleet eri aikoina ja ovat usein epäselviä.

Erilaisia mosaiikki- ja millefiorihelmiä:
Vasemmalla ylimpänä keltainen millefiorihelmi ja muotissa tai työkalulla muotoiltu sininen turkkilainen mosaiikkihelmi. Keskellä intialaisia lamppuhelmiä. Pitkän helmen päässä erottuvat metallipuikkoon poimittujen yksittäisten mosaiikkipalojen saumat. Oikealla alhaalla sinisessä helmessä näkyy pituussuuntainen sauma, joka on jäänyt kun pieni sulatettu mosaiikkilevy on kiedottu metallipuikon ympärille.

1. Metallipiikin päässä oleva lasi muotoillaan, tässä muotiin painamalla. Sen pinnalle otetaan lasiuunista kerros eriväristä lasia. Erivärisiä kerroksia voi olla useita ja myös ne voi muotoilla muotissa.
2. Lasin toiseen päähän kiinnitetään puntteli, eli metallitanko, jonka päässä on hieman kuumaa lasia.
3. Kun tankoja vedetään vastakkaisiin suuntiin, kuuma lasi ja sen sisällä oleva ilma tai kuvio venyy ja ohenee​​​​​​

Mikäli tankoja samalla pyöritetään, saadaan kiertyviä kuvioita. Lasipuikko voidaan vetää jopa kymmenien metrien pituiseksi. Mitä pidempi puikko aihiosta vedetään, sen ohuempi puikko ja pienempi kuvio siitä saadaan. Vedetyn lasin paksuutta säädetään lasin lämpötilan ja vetonopeuden avulla. Puikko paloitellaan ja paksut puikot jäähdytetään.
Aihioiden valmistuksessa voi yhdistää eri menetelmiä, jolloin saadaan aikaan hyvin yksityiskohtaisia ja monimutkaisia paloja.

Oppilaat vetävät mosaiikkitankoa Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksen lasipajassa vuonna 1990.