Helmiä opittiin jo varhain kiertämään sulasta lasista. Lasin valmistus raaka-aineista vaatii korkean lämpötilan ja kesti tuolloisilla menetelmillä jopa pari viikkoa. Lasi valmistettiin siihen erikoistuneissa työpajoissa, joista sitä myytiin paloina laajoille alueille lasiesineiden valmistusta varten. Valmista lasia voi sulattaa ja muokata jopa avotulella.

Alkuun lasipaloja kuumennettiin uunissa yksitellen. Myöhemmin otettiin käyttöön upokkaat, joissa sai sulatettua enemmän lasia.

Varhaiset uunit olivat todennäköisesti kupumaisia saviuuneja, joiden yläosassa oli pieni aukko lasin kuumennusta ja muokkaamista varten. Uunissa poltettiin puuhiiltä, puuta tai mahdollisesti lantaa. Liekkiä on voitu tehostaa palkeilla. Muut menetelmät, mm. lampputyö, ovat nykyisin enimmäkseen korvanneet uunin, mutta vielä viime aikoihin saakka mm. Intiassa, Turkissa ja Egyptissä on käytetty myös perinteisiä uuneja. Vaikka helmien kiertäminen on yleensä käsityötä, on niitä kierretty koneiden avulla jo 1400-luvun alkupuolella Muranossa ja Venetsiassa.

Turkkilaisia kierrettyjä helmiä.

Sydäntekniikassa palamattoman puikon ympärille savesta, hiekasta ja orgaanisista aineista rakennetun muodon, sydämen, päälle tehtiin lasikerros esimerkiksi sulaa lasia kiertämällä. Samaan periaatteeseen perustuu myös helmien kiertäminen metallipuikon päälle.

Helmien kiertäminen

Nykyisin hyvin suosittu helmien valmistus lampputyönä perustuu suurelta osin lasin kiertämiseen.

Helmet kierretään yleensä metallipuikon ympärille. Se päällystetään erotusaineella, esimerkiksi savivellillä, jotta sula lasi ei tarttuisi kiinni. Erotusaineen puhdistus valmiista helmestä on hidasta. Siksi toisinaan käytetään kuparipitoisia puikkoja, jotka voi syövyttää helmestä pois hapolla.
Puikkoa pyöritetään ja pieni määrä sulaa lasia kierretään nauhana sen ympärille. Kun lasia kuumennetaan, se pyöristyy tasaiseksi helmeksi.

Värilasijauheilla ja -paloilla sekä ohuilla kulta- ja hopeafolioilla helmeen saa väriä ja hohtoa. Täpliä, raitoja ja muita kuvioita voi tehdä sulattamalla pinnalle ohutta lasipuikkoa. Kuviot voi jättää koholle nypyiksi tai tasoittaa sileiksi. Niitä voi muokata edelleen metallikoukulla vetämällä. Kuumaa helmeä voi muotoilla lasia lisäämällä ja erilaisilla työkaluilla painamalla, nyppimällä tai puristamalla.

Jotta helmet kestäisivät käyttöä, niissä ei saa olla jännityksiä. Lasien on oltava yhteensopivia. Lämpöjännitykset estetään oikein jäähdyttämällä. Monien lampputyöhön tarkoitettujen soodalasien lämpölaajenemiskerroin (COE) on korkea, jopa 104, ja ne ovat herkkiä lämpöshokille ja -jännityksille. Lampputyössä myös paljon käytettävä borosilikaattilasi sen sijaan kestää isojakin lämpötilaeroja.
Helmi voidaan laittaa suoraan noin 500-asteiseen jäähdytysuuniin. Usein helmet jäähdytetään ensin hitaasti keraamisen villan tai vermikuliittirouheen sisällä. Kun kaikki helmet ovat valmiina, ne siirretään jäähdytysuuniin. Uuni kuumennetaan ensin hitaasti jäähdytyslämpötilaan ja sitten jäähdytetään lasin ja helmien koon mukaisesti.

Jäähtynyt helmi vedetään puikosta, reikä puhdistetaan ja helmi on valmis käyttöön!

Kartiomaisen puikon päähän tehdyn helmen reikä on toisella puolella pienempi kuin toisella, Ilman erotusainetta tehdyn helmen voi saada irti naputtelemalla. Reikään jää oksidikerros, jonka voi hioa pois.

Kierrettyjä ja muita lampputyönä valmistettuja helmiä ei yleensä tarvitse jälkikäsitellä. Helmien pinta voidaan matata hiekkapuhaltamalla tai etsaamalla.