Lamppuhelmet
Lampputyönä voi lasia käsitellä hyvin monipuolisesti: sitä vedetään, kierretään, muovataan ja voidaan jopa puristaa ja puhaltaa. Lampputyö muistuttaa lasinpuhallusta pienoiskoossa. Koska lämpö voidaan keskittää tarkasti pienelle alueelle, lampputyö sopii hyvin pienten esineiden ja yksityiskohtien valmistukseen. Korujen ja vastaavien esineiden lisäksi lampputyönä tehdään mm. laboratoriolaitteita. Lampputyöhön käytetään yleensä lasipuikkoa tai putkea, joita kuumennetaan ja muokataan liekissä. Saatavana on yksi- tai monivärisiä puikkoja ja sekä sooda-, että borosilikaattilasia.
1400-luvulta alkaen lasihelmiä varten vedettiin lasihyteissä lasipuikkoa ja ‑putkea. Varsinainen valmistus tapahtui pienissä työpajoissa, jopa kodeissa. Lasiputkista katkaistut helmiaihiot kuumennettiin ja koristeltiin öljy- tai spriilampun liekissä. Helmi voitiin myös kiertää kuumennetusta lasipuikosta. Liekki saatiin riittävän kuumaksi puhaltamalla siihen ohut ilmavirta putken läpi. Myöhemmin siirryttiin käsi- ja jalkapalkeisiin.
Nykyisin käytetään eri mallisia lampputyöhön tarkoitettuja kaasupolttimia. Pelkkä kaasuliekki ei yleensä ole riittävän kuuma, se myös nokeaa helposti lasin. Siksi kaasun, maakaasun tai propaanin, kanssa käytetään ilmaa tai happea. Polttimet kiinnitetään työtasoon kiinni, jolloin kädet jäävät vapaiksi. Silmät suojataan suojalaseilla palavan soodan kirkkaalta liekiltä.