Uunitekniikoissa käytettävä lasi

Monenlainen lasi sopii taivutettavaksi tai sulatettavaksi. Lasi, jota ei ole tarkoitettu uudelleen kuumennettavaksi, voi kuitenkin käyttäytyä poltossa yllättävällä tavalla. On myös muita rajoituksia ja ominaisuuksia, jotka on hyvä ottaa huomioon.

Yhteensopivuus – Yhteensulatettavien lasikappaleiden oltava yhteensopivia, jottei niiden välille ei synny jännityksiä.

• Helpointa on käyttää yhteensopivia sulatuslaseja.
• Laseja voi testata itse.
• Samasta lasikappaleesta peräisin olevat palat ovat aina keskenään yhteensopivia.

Lue lisää  Lasin jännitykset  ja  Jännitysten testaaminen

Työlämpötila – Yleensä toiveena on, että lasia voi muovata matalassa työlämpötilassa. Korkea työlämpötila rajoittaa muottimateriaalien valikoimaa ja niiden käyttöä. Esimerkiksi kipsiseosmuotit kestävät huonosti hyvin korkeita lämpötiloja.

Jäähdytyslämpötila on tunnettava, jotta lasin jäähdytys onnistuu.

Ulkoasun säilyminen poltossa – Lasin väri voi muuttua. Moni lasi on herkkä kiteytymään, joten sen estämiseksi lasi kannattaa puhdistaa huolellisesti ennen polttoa ja välttää pitkää pitoa korkeissa lämpötiloissa. Kiteytymisen estämiseen on myös erilaisia lisäaineita.

Lasin leikkaamisen helppous – Sileää float-lasia on huomattavasti helpompi leikata kuin käsin valssattua ja epätasaista lasilevyä.

Uunitekniikoihin soveltumattomia tai huonosti soveltuvia laseja

• Karkaistua lasia ei voi leikata osiin, koska se rikkoontuu pieniksi paloiksi. Paloja voi kuitenkin sulattaa.
• Laminoitu lasi koostuu kahdesta tai useammasta lasikerroksesta, joiden välissä on sitkeä muovinen laminointikalvo. Laminointikalvo palaa sulatuslämpötiloissa ja voi synnyttää vaarallisia kaasuja.
• Peilit ja muut pinnoitetut lasit voivat sisältää aineita, esimerkiksi metallioksideja, jotka aiheuttavat riskejä kuumennettaessa.
• Borosilikaattilasi ja muut korkeita lämpötiloja kestävät lasit vaativat korkean työlämpötilan, mikä rajoittaa niiden käyttöä.

Sulatuslasit

Sulatuslasit ovat lasin uunitekniikoita varten valmistettuja, yhteensopivia värilaseja. Ne ovat yhteensopivia kunkin tuoteperheen lasien kesken – eivät siis toisten valmistajien lasien kanssa. Sulatuslasit ovat usein pehmeitä ja sulavat hyvin jo suhteellisen matalassa lämpötilassa.

Tuotevalikoimien laajuudessa, hinnoissa ja joskus myös lasimateriaalin laadussa on eroja valmistajien välillä. Useat valmistajat tarjoavat monipuolisesti tietoa tuotteiden ominaisuuksista, ohjeita niiden käyttöön ja jopa tietoa uunitekniikoista.

Erityisen helppokäyttöisiä ovat testatusti yhteensopivat lasit. Niiden valmistajat varmistavat lasien yhteensopivuuden käytännössä testaamalla niitä säännöllisesti tuotannossa. Tunnetuimpia valmistajia ovat amerikkalaiset Bullseye Glass (fusable, COE 90) ja Oceanside Compatible, entinen System 96 (COE 96). Molemmilla on laaja valikoima sekä läpinäkyviä, että läpinäkymättömiä värilaseja. Laseja saa monessa muodossa: 1–10 mm paksuisina levyinä, erilaisina murskina, jauheina, tankoina, lankoina, hiutaleina ja vaikkapa pieninä laattoina, harkkoina tai kimpaleina.

Molemmat valmistajat tuottavat myös muuhun käyttöön tarkoitettuja laseja, eli kaikki heidän lasinsa eivät ole sulatukseen sopivia ja testatusti yhteensopivia.

Sulatuslaseja valmistetaan monessa eri muodossa. Vihreän levyn reunassa näkyy käsin valssauksen jättämä aaltoileva muoto.

Italialainen Effetre, entinen Moretti (COE 104) tunnetaan värilasitangoistaan, erityisesti kuviollisesta millefiorista. Effetren tangot ovat yleisiä lampputyössä. Nykyisin Effetre valmistaa myös niiden kanssa yhteensopivaa tasolasia.

Saksalaisen Schottin valmistama koneantiikki Artista (COE 94) oli aiemmin suosittua, osin edullisen hinnan ja helpon leikattavuuden vuoksi. Se on kovempaa ja jäykempää kuin BE:n ja OC:n lasit ja vaatii niitä korkeamman työlämpötilan. Tasolasin lisäksi sitä sai jonkin verran myös valmiina murskana. Värivalikoima on niukka, noin kymmenen läpinäkyvää sävyä. Värillisen Artistan tuotanto on jo lopetettu, mutta sitä voi löytyä vielä myyjien varastoista. Kirkasta Artistaa valmistetaan edelleen.

Edellä mainittujen lisäksi markkinoilla on muitakin uunitekniikoihin tarkoitettuja tuoteperheitä. Sulatuslaseja tulee esimerkiksi Kiinasta. Saatavana on myös ikkunalasin (float) kanssa ”yhteensopivia” sulatuslaseja.

Muottiinsulatuksiin kehitettyjä, tasolasin sijaan kimpaleina myytäviä laseja ovat muun muassa Reichenbachin ja Gafferin valulasit.

Muu lasi

Myös tavallisia laseja voi käyttää. Eri lasit ovat harvoin yhteensopivia, joten jos niitä haluaa yhdistää sulatustyössä, ne on hyvä testata. Työlämpötilaa ja jäähdytyslämpötilaa voi hakea kokeilemalla.

Teollisesti valmistettu lasi on yleensä kovaa ja ”lyhyttä”, eli se on sulatuslasia jäykkäliikkeisempää, vaatii korkeamman työlämpötilan ja sen työlämpötila-alue on kapea.

Pullo- ja pakkauslasi

Pullo- ja pakkauslasi on kovaa ja lyhyttä. Sen paloittelu ja murskaaminen voi olla vaikeaa. Suosittu käyttökohde onkin pullojen sulattaminen kokonaisina, esimerkiksi litteiksi juustolautasiksi.

Pintti eli siru

Pintti on lasin valmistuksessa syntyvää lasijätettä. Lasin ominaisuudet vaihtelevat valmistuspaikan mukaan. Pintissä voi olla mukana epäpuhtauksia tai värilasia.

Tasolasi ja lasilevyt

Varsinkin värillisille tasolaseille on paljon ulkonäköön tai valmistusmenetelmään viittaavia nimityksiä, kuten antiikkilasi, koneantiikki, aito antiikkilasi, katedraalilasi, vesilasi, opaalilasi ja kuviolasi. Niitä valmistetaan sekä teollisesti, että käsin.

Tiffanylasi ja muissa taidelasitöissä käytettävä lasilevy on yleensä noin 3 mm paksua.

Erilaiset rakennuslasit, kuten ikkuna-, kaide- ja julkisivulasit, valmistetaan teollisesti. Rakentamista varten valmistetaan myös esimerkiksi lasipalkkeja.

Float-menetelmä on yleisin tasolasin valmistusmenetelmä. Float-lasi on erittäin sileäpintaista ja tasalaatuista, mutta taivutuksessa ja sulatuksessa tinapinta voi aiheuttaa ulkonäkövirheitä.

Float ja tinapinta

Float-lasia valmistetaan valuttamalla lasi sulan tinan päälle. Vaikka sitä ei paljaalla silmällä näe, tinaa vasten olleella puolella on jäämiä, jotka vaikuttavat lasin käyttäytymiseen. Tinapinnan ja ilmapinnan tunnistamiseen on kehitetty erilaisia tapoja.

• Tinapuolen tunnistimia (Tin Side Detector) on saatavilla laaja valikoima.
• Lyhytaaltoisella ultraviolettivalolla pimeässä tilassa valaistun lasilevyn tinapuoli hohtaa valoa, puhdas ilmapuoli sen sijaan ei. Valo voidaan suunnata lasin syrjään tai 45° kulmassa pintaan.
• Vesipisaramenetelmä: Huolellisesti puhdistetulle lasille tiputetaan vesipisara parin senttimetrin korkeudelta. Ilmapuolella pisara leviää enemmän kuin tinapuolella.
• Tuntomenetelmä: Joidenkin mukaan tinapinnan voi erottaa sormenpäillä – se tuntuu hieman karheammalta kuin ilmapinta.

Float-lasi on usein herkkä kiteytymään, mutta tinapinta ei kiteydy yhtä herkästi kuin ilmapinta.

Kiteytymisen voi sekoittaa samankaltaiseen tin bloomiksi kutsuttuun utuun tai tuhruisuuteen. Jos tinapinta jää lämpötaivutuksessa muodon sisäpuolelle (esimerkiksi vadin sisäpinnaksi), se vastustaa muodonmuutosta. Puristuksen vaikutuksesta tinajäämät aiheuttavat vaaleana hohtavaa utua, jopa juovia. Sen sijaan tinapinnan venyminen ei yleensä aiheuta näkyviä virheitä. Taivutuksessa tinapinta suositellaan asetettavaksi alaspäin. Sulatuksessa tinapinta kannattaa sijoittaa ylöspäin. Jos kerroksia on useita, tinapintoja ei aseteta vastakkain.

Lisäksi tinapinta voi reagoida lasimaalien tai metallien kanssa, mikä on hyvä ottaa huomioon työskentelyssä.