Lasin uunitekniikoiden historiaa

Ensimmäiset vuosituhannet

Lasia käytettiin jo esihistoriallisena aikana ennen kuin ihminen oppi valmistamaan sitä itse. Obsidiaani on tulivuorten synnyttämää tummaa ja kovaa luonnon lasia. Ensimmäiset lasiesineet olivat siitä hiomalla valmistettuja työkaluja ja nuolenkärkiä.

Lasin valmistustaidon synnystä on erilaisia teorioita. Varhaisin ihmisen valmistama lasiaine oli keramiikan lasite, jota käytettiin noin 10 000 vuotta sitten. Lasi kehittyi mahdollisesti sen pohjalta itsenäiseksi materiaaliksi Mesopotamiassa, nykyisen Irakin alueella. Varhaisimmat esineet ovat noin vuoteen 2500 eKr. ajoitettuja amuletteja ja lasihelmiä.

Lasiesineitä on siis valmistettu jo yli 4 000 vuoden ajan. Lasinpuhallus keksittiin noin 2000 vuotta sitten, joten muita valmistusmenetelmiä käytettiin yli 2000 vuotta. Osa näistä menetelmistä on sukua nykyisille uunitekniikoille.

Lasiastioita on valmistettu 1600–1400 eKr. Mesopotamiassa ja Egyptissä sulattamalla lasimurskaa muotissa tai valamalla siihen sulaa lasia. Savisydäntekniikassa metallitangon päälle muovailtiin esineen sisämuoto esimerkiksi savesta. Se kastettiin sulaan lasiin tai ympärille kieputettiin sulaa lasinauhaa joka tasoitettiin. Jäähdytyksen jälkeen sisäosa, sydän, kaiverrettiin pois. Lopputulos oli pieni, usein pullomainen esine. Myös mosaiikkilasia valmistettiin varhain. Yksivärisiä tai kuvioituja lasitankoja leikattiin siivuiksi, sommiteltiin levyiksi ja sulatettiin yhteen. Levyä käytettiin sellaisenaan esimerkiksi seinätiilinä, tai se kuumennettiin ja taivutettiin astian muotoon muotin päällä.

 

Lasiesineet viimeisteltiin hiomalla ja kiillottamalla. Lasi oli heikosti, jos ollenkaan läpinäkyvää.

Menetelmät olivat hitaita ja taitoa vaativia. Kun lasipuhallustaito keksittiin vuoden 50 eea. paikkeilla, se syrjäytti aiemmat menetelmät niitä tehokkaampana ja monipuolisempana.

Lasin valmistusmenetelmät sekä itse lasimateriaali kehittyivät vuosisatojen kuluessa. Potaska- ja soodalasin rinnalle tuli 1600-luvun lopulla lyijylasi eli kristalli. Borosilikaattilasi kehitettiin 1900-luvulla. Nykyisin lasilaatuja on suuri määrä, samoin niiden käyttökohteita. Lasi ei ole enää yksinomaan sulatuksen tulos, vaan lasiksi luokiteltavia aineita valmistetaan myös muilla tavoin.

Lasin monipuolisuuteen voi tutustua esimerkiksi Corningin lasitehtaan sivuilla: https://www.corning.com/worldwide/en.html

Tasolasia, eli lasilevyä käytettiin ikkunoiden lisäksi peileissä. Aluksi tasolasia saatiin valamalla ja puhaltamalla, 1900-luvun alussa sitä valmistettiin jo koneellisesti vetämällä ja valssaamalla. Float-menetelmän keksiminen vuonna 1959 mullisti tasolasin valmistuksen.

Varhaista kruunulasin valmistusta, kuva Diderotin Ensyklopediasta.

Uunien ja laitteiden kehitys

Lämmönlähteen vaihtuminen puusta kaasuun ja öljyyn, ja 1950-luvulla sähköön, on joka askeleella muuttanut lasinvalmistusta. Nykyisin infrapunauuni on tullut perinteisen sähköuunin rinnalle. Pieniä lasinsulatuksia voi tehdä jopa tavalliseen mikroaaltouuniin sijoitettavassa kapselissa.

1920-luvulta alkaen on kehitetty uunien valmistukseen materiaaleja, jotka kestävät paremmin korkeita lämpötiloja ja ovat keveämpiä, vähemmän varaavia ja eristävämpiä.

Uunitekniikoille on ollut erittäin tärkeää uunin lämpötilojen kontrolloimisen ja mittaamisen kehitys. Mitta-antureilla ja ohjelmoitavilla elektronisilla ohjausyksiköillä uunien käyttö on huomattavasti helpompaa ja tarkempaa kuin polttoaineen määrää säätämällä ja keraamisia, eri lämpötiloissa taipuvia keiloja tarkkailemalla.

Studiolasiliike

Studiolasiliike (engl. studio glass movement) syntyi 1960-luvulla Amerikassa. Liikkeen ytimessä oli ajatus lasin tekemisestä taiteilijan omassa studiossa ja taiteilijan itsensä tekemänä. Käytännöllisesti katsoen kaikki lasiesineet, myös taidelasi, valmistettiin ennen 1960-lukua tehtaissa. Taiteilijat ja suunnittelijat osallistuivat harvoin esineiden varsinaiseen valmistukseen – vaikka toisinaan olivatkin paikalla työtä seuraamassa. Toteutus jäi lasinpuhaltajille ja hiojille.

Studiolasiliikkeen synnytti pieniä lasistudioita, ja sen myötä menetelmät ja välineet kehittyivät. Myös koulutusta alettiin järjestää – ja mikä tärkeintä, lasista tuli taiteellisen ilmaisun väline uudella tavalla. Studiolasiliikkeellä on ollut merkitystä myös lasin uunitekniikoiden kehityksessä, joka alkoi näkyvämmin 1960–70-luvuilla.  

Suomessa järjestettiin studiolasiliikkeen innoittama ja amerikkalaisen lasitaiteilija Marvin Lipofskyn vetämänä työpaja Taideteollisessa korkeakoulussa jo 1960-luvun alussa. Mukana oli mm. Heikki Kallio, joka Mikko Merikallion ja Harry Huhdan ohella oli suomalaisen studiolasiliikkeen pioneerejä ja kansainvälisesti aktiiveja taiteilijoita.

Varsinainen lasikoulutus alkoi myöhemmin, ensin kursseina, myöhemmin sivu- ja pääaineena. Parhaimmillaan lasin opetusta järjestettiin säännöllisesti Taideteollisen korkeakoulun (nyt Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) lisäksi useassa ammattikorkeakoulussa (mm. Hämeenlinna, Kuopio, Lahti, Rovaniemi) sekä toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa.

Mary Jane Gregoryn opetuksella Limingan taidekoulussa 1980-luvulla oli suuri merkitys lyijykisko- ja kuparifoliotekniikoiden sekä lasin yhteensulatuksen tunnettavuuteen Suomessa. Työväen- ja muissa aikuisopistojen opetukseen kuuluu jo varsin vakiintuneesti lyijykisko- ja kuparifoliokurssien lisäksi lasinsulatusta.

Opiskelumahdollisuudet ovat 2020-luvulla  vähentyneet. Lasia voi edelleen opiskella Ammattiopisto Tavastiassa, joka keskittyy lasinpuhallukseen, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa on lasialan opetusta: korusuunnittelua ja -valmistusta, lasinpuhallusta ja sisustuslasia. Aalto-yliopistossa lasikoulutus on sulautunut osaksi muita opintoja, samoin Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Koulujen ja työväenopistojen lisäksi lasitarvikkeita myyvät liikkeet ovat tarjonneet materiaalien ohessa ohjeita ja tietoa sekä järjestäneet kursseja. Tamperelainen PK-lasi, sittemmin Finnus taidelasi, julkaisi jopa omaa ohjelehteä. Pääkapunkiseudulla tärkeä materiaalin ja tiedon lähde oli Lasitusliike Karhisen Tiffany- ja lyijylasimyymälä Etu-Töölössä. Molemmat yritykset ovat valitettavasti lopettaneet toimintansa 2020-luvun alkupuolella.